|
|
matkakertomus Tarkoitus oli, että lähtisimme matkaan elokuussa, kolmen ihmisen ja yhden auton voimin. Kun matka lähestyi uhkaavasti, joutui yksi matkakumppaneistamme valitettavasti perumaan reissun. Alkoi hirveä miettiminen kenet me saisimme reissuun mukaan! Ajomatka Puolaan on aika rankka kahdelle ihmiselle, tuleehan kilometrejä lähemmäs 3000. Onneksi mukaan matkaan ilmoittautui Sanna, joka (onneksi!!) sai meidät ylipuhuttua lentokoneella matkustamiseen. Koiria Puolasta tulisi kaiken kaikkiaan kolme kappaletta, kaksi urosta ja yksi narttu. Pienempi uros matkustaisi matkatavarana matkustamossa ja sisarukset tulisivat rahtina. 08.08.08 Helsinki-Varsova Aamulla heräsimme Marikan kanssa kuudelta, tarkoituksena ehtiä hieman kahdeksan jälkeen lähtevälle lennolle. Aamusählingin jälkeen ajoimme Sannan luo, josta nappasimme mukaan Sannan tavarat (mm. kuljetushäkit koirille) ja tietenkin itse Sannan. Olimme lentokentällä 7.50, ja lentomme lähti 8.20. Kaiken sekoilun jälkeen ehdimme juuri ja juuri itse koneeseen. Meidät vastaan ottanut täti lupasi toimittaa tavaramme samaan koneeseen, jos ne vain ehtisivät. Sitten meidät juoksutettiin kiireellä turvatarkastuksen läpi ja pikavauhtia bussiin, joka vei meidät lentokoneeseen. Emme onneksi olleet ihan viimeisiä, vaan meidän jälkeemme tuli vielä kaksi puolalais-miestä;) Lentomatka meni aika nopeasti miettien tulevaa matkaamme, ja toivoen että matkatavaramme ehtisivät samaan koneeseen. Perillä Varsovassa saimme selville, että matkatavaramme olivat yhä Suomessa. Onneksi mukanamme oli Sanna, joka osasi heti alkaa selvittelemään ja järjestämään asioita. Suurin ongelma tavaroiden häviämisessä, ettei meille oltu annettu minkäänlaista tositetta matkatavaroista, ja että niissä ei ollut tägejä. Meille kuitenkin sanottiin, että tavarat saattavat tulla seuraavalla koneella Varsovaan (klo 13 aikaan). Sovimme että jäisimme odottamaan tavaroita Varsovaan, ja kävimme lunastamassa vuokra-automme.  
 Maisemaa // Marika-kauppa:) 
Marika hedelmiä ostamassa // Lehmät ym maatilan eläimet olivat tuttu näky tienvarsillaMatka Jaroslawiin meni hitaasti, varsinkin viimeiset 200 km. Matkalla jouduimme pysähtymään ostamaan uusia vaatteita ym. kadonneiden tavaroiden tilalle. Pari tuntia shoppailun jälkeen saimme tietää, että tavaramme olivat kuitenkin tulleet sillä lennolla, jota jäimme Varsovaan odottamaan. En ole ikinä ollut yhtä iloinen ja ärsyyntynyt yhtä aikaa;) Kun lähestyimme määränpäätämme kahdeksan jälkeen illalla, alkoi olla jo aika pimeä. Vettä satoi kaatamalla, ja oli myös ukkosta. Perillä pikkukaupungissa olimme vähän ennen kymmentä. Jarek ja Martin olivat tulleet meitä vastaan, ja ajelimme heidän perässään heidän kotiinsa. Perillä kaikki koirat tulivat hännät heiluen meitä vastaan, ja ihmiset toivottelivat meidät tervetulleiksi. Vaikka oli jo myöhä, he tarjoilivat meille puolalaisia herkkuja, ja pääsimme maistelemaan jopa puolalaista biisoni-vodkaa. Kun olimme tutustuneet, ihailleet koiria, syöneet ja juoneet menimme nukkumaan heidän pihataloonsa. 09.08.08 Jaroslaw-Varsova Heräsimme vähän ennen yhdeksää, ja menimme syömään aamupalaa (olympialaisia katsellen). Sitten katselimme valokuvia heidän koiristaan ja edellisistä pentueista. Kävimme pentujen paperit läpi, ja lähdimme kuvaamaan heidän koiriaan pihalle. Pennut olivat valloittavia ja todella ihania! Katseltuani pentuja olin aivan varma että haluaisin Kolkan itselleni, myöskin asumaan meille.  Bursztynowya Dymek "Dymek"  Figa Dobrana Para "Figa" 
 Kajko Dobrana Para // Kolka Dobrana Para 
 Figa ja lapset // Figa ja Dymek  Marta, Sanna ja narttupentu // Koiria  Narttupentu nukkuu // sisarukset allergiatestatussa autossa:D  Sannan vuoro olla ostoksilla // Marika&pennut  Matka Varsovasta Olstynekiin ei ollut kamalan pitkä (pari sataa kilometriä) mutta aikaa meni reilu kolme tuntia. Perillä Olstynekissä Barbaran mies tuli meitä vastaan paikallisen museon pihaan. Sieltä ajelimme heidän kotiinsa, jossa saimme taas syödä paikallisia herkkuja:) Ruokailun jälkeen pääsimme näkemään Sannan pennun, Pandan. Heti kun näimme "pikkuisen" ja sen veljen tajusimme, ettei se millään mahtuisi boxiin ja siten matkatavarana koneeseen. Lentokone jolla matkustaisimme seuraavana päivänä takaisin Suomeen ei ota muuta kuin yhden kuljetusboxin ruumaan. Meidän täytyi siis kaivaa jostain lentolippu yhdelle ihmiselle ja ruumapaikka yhdelle koiralle. Eikä meillä ollut kuin yksi lentohäkki, joka oli varattu Dobrana Paran sisaruksille. Koska kello oli jo lähemmäs puoltayötä, emme voineet tehdä oikein mitään. Sovimme, että aamulla aikaisin alkaa soittorinki ja Sanna katselisi netistä mahdollisia lentoja Helsinkiin. Äkkilähdöt vain menolipulla tulisivat todella hintavaksi, mutta pennun jättäminen vielä viikoksi Puolaan ei tullut kysymykseenkään! 10.09.08 Olstynek-Varsova Rauhallisesti (!?!) nukutun yön jälkeen Sanna alkoi selvittelemään lipputilannetta soittelemalla lentoyhtiöille, ja Barbara ja hänen miehensä alkoivat selvitellä lentoboxi -tilannetta. Kävi ilmi, että heidän tuttavallaan on lemmikkieläinliike, josta he lähtivät hakemaan boxin. Hetken kuluttua meillä oli upo-uusi lentoboxi, johon pentu ei vieläkään mahtunut! Onneksi Sanna sai kuitenkin varattua lentolipun, jolla yksi ihminen ja pentu pääsisivät Suomeen! Aamiaista syödessämme Barbara ja hänen miehensä totesivat, että heillä itsellään on lentoboxi joka on varmaankin aivan liian iso. Pyysimme heitä kuitenkin näyttämään sen, ja yllätyimme kun se oli vain vähän omaa boxiamme pienempi. Tähän pentu varmasti mahtuisi! Pikaisen pesun jälkeen saimme sen käyttöömme ja toinenkin ongelma oli ratkaistu! Nyt pystyimme ottamaan hetken rennosti ja ihailemaan heidän koiriaan ja taloaan, ja tietenkin pentuja! Puolen päivän aikaan lähdimme ajelemaan kohti Varsovan lentokenttää kolme pentua kyydissämme. Tällä kertaa matka meni nopeammin, pentuja ihaillessa:) Lentokentälle saavuttuamme Sannalla ja Pandalla oli kiire aikaisemmin lähtevään koneeseen, joten he lähtivät selvittelemään rahtia ym, ja me Marikan kanssa jäimme purkamaan autoa. Sovimme, että näemme kentällä ja luovutamme vuokra-auton ennen kuin Sannan kone lähtee. Valitettavasti emme sopineet tarkkaa paikkaa missä näemme, joten juoksimme ympäri lentokenttää etsien toisiamme kun Sannan kännykässä oli akku loppu;) Kun vihdoin kohtasimme toisemme kävimme luovuttamassa vuokra-auton, ja Sanna lähti kiirehtien koneelle. Hetken päästä Marika tajusi, että meidän lentoliput ym. on Sannalla. ONNEKSI Sanna oli myös hoksannut asian, ja kiikutti liput meille. Sitten ehdimme hieman rentoutua Marikan kanssa, sillä meidän lentomme lähtemiseen oli vielä kolmisen tuntia aikaa. Kun pääsimme lähtöselvitykseen, kävi ilmi, että koirat painoivat lentoboxeineen 37 kg sallitun 35 kg:n sijaan. Hetken asiaa selviteltyään mies, joka otti meidät vastaan, sanoi kuitenkin että asia on kunnossa ja voimme mennä maksamaan koirat. Kun lähdimme maksamaan koiria, pelkäsimme että meille tulee paljon lisämaksuja kilojen ylityksestä. Pienen sekasotkun ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen asiat järjestyivät kuitenkin paremmin kuin hyvin ja koirat tulivat oletettua halvemmaksi;) Saimme sisarukset vihdoin rahti-alueelle ja kohti konetta tämän kyseisen miehen avustuksella. Hän kuulemma ymmärsi myös jonkin verran Suomea;)  Sisarukset kuljetusboxissa // Boxi matkalla koneeseen Perillä Helsingissä jouduimme odottelemaan sisaruksia reilun tunnin ajan rahtioven edessä. Olimme kamalan pettyneitä kun saimme selville, että pennut olivat odottaneet lukitun oven toisella puolella puoli tuntia! Kukaan ei vain ollut tullut avaamaan ovia... 11.09.08 Mäntsälä-Ristijärvi Aamulla oli ihana herätä Suomesta tietäen että kaikki kolme pentua on turvallisesti perillä! Viimeinen "koetus" Liinulle olisi junamatka Kajaaniin, kun sain isän ylipuhuttua vielä yhden koiran ottamiseen... Onnistuimme kuitenkin myöhästymään Mäntsälästä lähtevästä junasta, mutta se on jo toinen tarina:D  Liinu junassa |
||