Näin ekaa kertaa tämän maailman ma 26.7.1982 kello 5.44. Elämäni aivan alkukaan ei sujunut kommelluksitta, kun kätilö luuli minua ensin tytöksi, no oli hän kuitenkin aika pian tajunnut, että olen hieman eri tyyppiä. No parisen vuotta asustelin vanhempieni kanssa Palokankaan kaupunginosassa Kajaanissa, josta me sitten muutimme (1984) Lohtajan kaupunginosaan joka sijaitsee samaisessa kaupungissa. Parisen vuotta asuimme Lohtajalla isän ja äidin kanssa kolmestaan, kunnes jostain kummallisesta kohtalon oikusta, vuonna 1987 sain veljen (Tämä oli suuri pettymys, olisin halunnut siskoa, enkä uskonutkaan häntä pojaksi, ennen kuin se näytettiin minulle ihan fyysisesti.). Taas meni vuosi ja hiukan toistakin kunnes aloitin esikoulun, joka oli jo pian ohi... tai kesti se vuoden, mutta siitä ajasta ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa... ainakaan sellaista mitä voisi tai aikoisin kertoa kaikille.

Tämän esikouluvuoden jälkeen alkoikin sitten se iki-ihana koulu (jota on kesti lähes tauotta syksystä 1989 - jouluun 2007). Ensimmäinen luokka oli... se oli eka luokka, ei mitään sen kummempaa. Olin minä muistaakseni luokkamme paras matematiikassa (hitsi, kuinka vaikeaa joillekin oli lukujen 1 - 10 yhteen ja vähennyslasku). Myös sellainen asia on ekaluokasta jäänyt mieleen, olin luokkamme ainut poika joka ei ollut kertaakaan jälki-istunnossa. Toisella luokalla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Kolmannella luokalla, saimme uuden opettajan, aloitimme uusia oppiaineita ja meille selvisi, että uuden opettajamme (jota saimme kestää aina kuudennelle asti) lempi lausahdus oli "Luin sen Tieteen Kuvalehdestä.". Neljäs luokka meni siinä missä kolmaskin luokka. Viides luokka, sanotaan että viides luokka on ala-asteen hankalin, luultavasti näin olikin, ainakin todistukseni perusteella (keskiarvo pysytteli seiskan paremmalla puolella siltikin). Kuudennella luokalla, suunnittelimme vaikka minkälaisia luokkaretki mahdollisuuksia, mutta lopulta opettajamme yksin vallitsema demokratia päätti, että menisimme neljäksi päiväksi Joutenlammelle.

Ennen seitsemännen luokan ja samalla yläasteen alkua, jouduin viimeinkin opettelemaan ajamaan polkupyörällä. Aluksi opettelu meni aivan päin p:tä ja suustani pääsi vähän väliä erinäisiä voimasanoja, mutta se ei haitannut kun satuin opettelemaan tuota ajamista kesämökillämme, niin naapuritkaan eivät häiriintyneet, kun ne kuitenkin olivat noin puolen kilometrin päässä. Yläaste oli ja meni... no mikään ei ole ikuista ja tässä tapauksessa hyvä niin. Ysiluokan jälkeen kesällä olin kaksi viikkoa kesätöissä päiväkodilla (samassa, jossa olin aikoinani). Toimenkuvaani kuului siivous, tosin joka päivä oli pari tuntia vapaa-aikaa, kun lasten ollessa päiväunilla, ei voinut tehdä mitään siivoushommia. Seuraavaksi olikin vuorossa lukio, joka meni kokonaisuudessaan ihan hyvin, vaikka pitkä matikka vaihtui lyhyeen ja ruotsin kanssa meni erittäin huonosti (taisi yksi kurssikin jäädä hylätyksi). Samaan aikaan lukion kanssa suoritin autokoulun, joka olisi hieman paremminkin mennä. Ajotunteja kertyi yli tuplasti normaaliin verrattuna, lisäksi teoria kokeen jouduin kerran uusimaan ja inssiajo meni läpi rimaa hipoen neljännellä kerralla lokakuun 2000 lopussa. Autokoulun välivaiheen aikana isän auto oli kovalla koetuksella, kun rusikoin sitä usempaankin otteeseen. Ylioppilaskirjoitukset menivät ihan hyvin, paitsi sen kuuluisan ruotsin kielen kohdalla piti tuloksia odotellessa pistää koko usko peliin, mutta kun lopulta tulokset tuli ja kuulin sanat "Kyllä sinusta ainakin ylioppilas tulee.", niin olin hyppiä riemusta tai oikeastaan teinkin niin, mutta vasta kotona.