Pohjois-Suomen autiotuvat
Hii-pat
 
Uutisia
Pohjustusta 
Kämppätietojen välittäminen 
Kulkijan käskyt 
TUPALUETTELO (tupia tällä hetkellä 537)
Linkit

Uutisia

29.4.2013: Sain ostaa erän Luontoelämysten Suomea huokealla ja alensin myyntihintaani merkittävästi: 39 e -> 25,40 e (sis. postikulut). Kirjat.
18.2.2013: Retkeilijän opas tuli painosta.
Kirjat-sivulla lisätietoja kirjasta sekä osto-ohjeet.
28.10.2012: Kirja Retkeilijän autiotuvat ilmestyi noin viikko sitten. Kirjan voi tilata minulta tai Joelilta, tai tieten ostaa kirjakaupasta. Kirjat-sivulla on ohjeet tilaamiseen, lisätietoja ja esimerkkisivuja.
21.3.2012: Retkeilijän kansallispuistoista ilmestyi maaliskuussa 2012 kolmas painos, jossa on lisää sivuja.

Hyviä retkiä Sinulle!
Jouni Laaksonen
Retkeilijän oppaan kansi Retkeilijän autiotuvat kansi  Retkeilijän kansallispuistot  


Pohjustusta 21.5.1999 
Vaeltamaan mieli tekee, mutta pitäisi taas selvittää ne alueen kämpät. Mitkä karttaan merkityistä oikeasti ovat olemassa, onko joku tupa palanut, onko ilmestynyt uusia lukkoja oviin, tai onko seudulla karttaan merkitsemättömiä kämppiä? Kartat tai painetut retkeily- tai kämppäoppaathan eivät kauan pysy ajan tasalla tässä muuttuvassa maailmassamme, eikä niissä ole esitelty suinkaan kaikkia avoimia tupia. Metsähallitus puolestaan ei yleensä tiedä kuin omista kämpistään, vaikka erämaassa on muitakin avoimia tupia. 
Miltä tuntuisi, jos netistä löytyisivät aina ajantasaiset tiedot kaikista Suomen autiotuvista yhdeltä sivulta? Metsähallituksen autiotuvat, avoimet porokämpät, rajavartioston avoimet tuvat, kammit, entiset palovartijan mökit, metsästysseurojen avoimet tuvat... 
Kaikkien Pohjois-Suomen autiotupien taulukkoon saaminen tapahtuu retkeilijöiden yhteistyöllä. Kun Sinä olet itse käynyt jollakin tuvalla, jota ei vielä tältä sivulta löydy, laita minulle lyhyt sähköpostiviesti, jossa kerrot tarpeelliset tiedot. Tai, kun Sinä käyt jollakin listassa jo mainitulla kämpällä ja havaitset muutoksia listan tietoihin, laitat taas tiedon minulle spostitse. Minä lisään/korjaan tiedot, ja kerron aina kämpän nimen kohdalla kuka tiedon välitti. 
Sivun alkuun 



Kämppätietojen välittäminen 
Hei please, tee minun hommani mahdollisimman helpoksi! Eli toimi näin: Lähetä sähköpostiviesti osoitteeseen jouni piste laaksonen ät iki piste fi otsikolla "AT". Kerro, oletko itse käynyt kyseisillä tuvilla vai miten olet tiedot haalinut. Ja miltä ajalta tieto on peräisin (kk/vv)! Sitten luettelet listani mukaisesti: Kämpän nimi, Tyyppi, Koko, K/T, Kaasu, Vesi, Sauna, Talvi, Milloin, Sijainti, Huomautuksia. 
Ole huolellinen! Kerro tiedot mahdollisimman tarkasti ja jos et ole jostain tiedonsirusta aivan varma, laita perään kysymysmerkki. Äläkä kerro minulle epämääräisiä huhuja, vaan vain sellaisia tietoja, joiden todella uskot itse pitävän paikkansa. 
Kiitos kaikille kämppätietoja välittäneille. 
Sivun alkuun 



Kulkijan käskyt 
Autiotupa on tarkoitettu jalan tai suksin liikkuvien kulkijoiden lyhytaikaista oleskelua varten. Millainen on autiotupa? Tyypillisesti autiotupa on erämaan avoin kämppä, jossa on kamiina tai takka, vesisanko, pöytä, ehkä penkki, makuulaverit, kattohirsissä paljon kuivatusnauloja, yleensä vesipaikka sekä puuvaja ja siellä kirves ja ehkä sahakin, ja tavallisesti myös puucee tai riuku. 
Autiotupien hyvyydestä tai pahuudesta ollaan kahta mieltä. Moni lienee sitä mieltä, että avoimet tuvat ovat loistava asia: tuki ja turva talven pakkasilla, varusteiden kuivattelupaikka, paikka, jossa voi kohdata muita retkeilijöitä, vieraskirjat ovat mielenkiintoista luettavaa ja tiedon lähteitä paikallisista olosuhteista. Mutta joillakin on huonoja kokemuksia: autiotuvat ovat täynnä, täynnä öykkäreitä ja roskaajia. 
Minun mielestäni autiotupaverkosto on mahtava asia. En juuri ole törmännyt niin täyteen tupaan etteikö sisään mahtuisi nukkumaan, tuvat ovat yleensä ihan siistissä kunnossa ja tuvilla tapaamani ihmiset ovat pääpiirteittäin olleet mukavia, vaatimattomia retkeilijöitä. Olen kuitenkin kuullut kauhutarinoita, joissa kaikki on toisin. Osa retkeilijöistä on unohtanut Kulkijan käskyt – tai ei ole koskaan niistä kuullutkaan. 
Lapin läänin autiotupatoimikunta kokosi 1900-luvun puolivälin maissa  erämaan kirjoittamattomat lait kirjoitettuun muotoon: 

  • Joka anastaa lukitsemattoman oven takaa toisen omaisuutta tai tahallisesti hävittää tai turmelee sitä, ei tee vain rikosta vaan myös häpeällisen ja raukkamaisen teon. Jätä siis majassa oleva kalusto lähtiessäsi täydessä kunnossa paikoilleen. Silloin se on käytettävissä majaan mahdollisesti myöhemmin palatessasi.
  • Astuessasi kämppään tarkasta, että tulisija on kunnossa ja vaaraton ennen kuin sytytät tulen. Jos vikaa on, etkä voi sitä korjata, jätä ilmoitus havainnostasi, jotta omistaja huomaa korjata vian.
  • Käytä kämpälle varattuja polttopuita säästäen, ellet ole tilaisuudessa heti hankkimaan uusia polttamiesi tilalle, sillä seuraavalle tulijalle voi kuiva puu olla kipeään tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että syttypuun veisteleminen lavitsalaudoista, niiden polttamisesta puhumattakaan, on törkeä loukkaus erämaan lakeja vastaan.
  • Käytä kämpällä olevaa ruoka- tai muuta hätävarastoa vain todella pakottavassa tilanteessa. Kenties pian lähdettyäsi tulee toinen kulkija, joka ilman niitä sortuu.
  • Noudata siisteyttä kämpällä majaillessasi ja pidä myös majan ympäristö ja vedenottopaikka puhtaana. Jätä rauhaan puut kämpän ympäristössä.
  • Lähtiessäsi kämpältä siivoa se kunnolla ja varaa sinne polttopuita vähintään sama määrä, minkä olet polttanut. Kunnon kulkija jättää runsaan halkovaraston ja lisää varastoa, jos se oli pieni.
  • Jos kämpässä on vieraskirja, merkitse siihen nimesi, päivämäärä sekä muutama sana retkestäsi. Älä kaivertele nimikirjaimia kämpän seiniin; se on ruma ja hyljättävä tapa.
  • Jos voit, jätä autiomajalle tulitikkurasia, kuivia sytykkeitä, leipää, suolaa tai muuta säilyvää ruokatavaraa, mieluiten katosta narulla ripustettuun pussiin, hiiriltä suojaan.
  • Ennen kuin suljet kämpän oven varmistaudu tarkoin siitä, että tulisijassa on tuli täysin sammunut ja ettei mitään vaaraa tulen irti pääsemisestä voi olla.
  • Kämpälle viimeisimmäksi saapuneella on kämppään suurempi oikeus kuin siellä jo pitempään asustaneella. Jos siis kaikki eivät mahdu majaan, on siellä kauimmin viipyneiden velvollisuus tehdä tilaa viimeiseksi väsyneinä saapuneille. Muistettakoon kuitenkin vanha hyvä neuvo: sopu sijaa antaa.

  • Kun tähän tapaan elelet kämpällä, se säilyy viihtyisänä suojapaikkana kaikille metsän kulkijoille, sinulle itsellesi ja kanssaihmisillesi. 

    Uskaltaudun lisäämään ja korostamaan muutamia yleisesti hyväksyttyjä ja noudatettuja tapoja: 
    +Muista huomaavaisuus kanssaretkeilijöitä kohtaan. 
    +Vuole sytykkeet seuraavalle kulkijalle valmiiksi. Seuraava kulkija saattaa saapua vaikkapa vasta usean kuukauden kuluttua, ja uuvuksissa ja pakkasen kohmettamin kourin tulen sytyttäminen ei ole aina helppoa. Kiehisten ei tarvitse olla kauniita mestariteoksia, pääasia on että niillä saa tulen syttymään. Siis ohutta lastua ja kuivaa puuta. 
    +Tarkista, että tupaan jää näkyvälle paikalle tulitikkuaski, jossa on toimivia tikkuja. 
    +Tyhjennä vesiastia. Seuraava kävijä saattaa tosiaan tulla vasta pitkän ajan päästä, ja pakkanen voi särkeä astian, johon on jätetty vettä. Kesällä puolestaan puhdaskin vesi limoittuu ajan myötä. Luonnollisesti tyhjennä myös mahdollinen likavesisanko. Sangot ja tuvan kattilat jätetään aina ylösalaisin, jotta hiiret ja myyrät eivät pääse niihin. 
    +Säilytä rinkkaasi tuvan ulkopuolella. Rinkat vievät turhaan usein niukkaa sisätilaa. Laita rinkkaasi sadesuoja päälle ja ripusta ulkoseinälle, niin eivätpä pääse myyrätkään ruokiesi kimppuun. 
    +Ruuan jättämisessä kannattaa käyttää harkintaa. Nykypäivänä kämppiä käyttävät lähinnä retkeilijät tai poromiehet, ja näillä on omat ruokatarpeet mukanaan. Tietysti se hätä voi sattua koska vaan ja kelle vaan, ja silloin pieni ruokavarasto voi olla tuiki tarpeen. Jos jätät ruokaa, jätä vain säilyvää, ripusta pussi kattoon ja laita pussiin jättämispäivämäärä. 
    +Kynttilän jättäminen on hyvä tapa. Kunnon kulkija jättää jälkeensä vähintään sen verran kynttilääkin kuin kämpällä oli ennestään. 
    +Luonnollisesti kämpälle ei jätetä roskia. Palavat poltetaan, eloperäiset maatumaan ja muut laitetaan takaisin rinkkaan. Alumiinifoliota ei saa yrittää polttaa, sillä se ei kuitenkaan kokonaan kamiinassa häviä. Ei ole kiva seuraavan kulkijan onkia folionpalasia tuhkan seasta pois tuhkia kamiinasta tyhjentäessään. 
    +Laita ovi säppiin lähtiessäsi. Muista samoin sulkea puuvajan ja vessan ovet. 
    +Viimeisenä saapuvan suuremmasta oikeudesta hieman kommentointia: 
    ->En mitenkään halua väheksyä kyseistä periaatetta. Se on ihmisen peruskohteliaisuutta kanssaihmistä kohtaan (kuten kaikki muutkin kohdat Kulkijan käskyissä). 
    ->Oikeutta ei kuitenkaan saa käyttää väärin. Joku kertoi kokemuksestaan, jossa porukka oli törkeästi taktikoinut vaelluksensa niin, että saapui tarkoituksella kämpälle myöhään illalla siinä ajatuksessa, että on päivän viimeisenä saapujana eniten oikeutettu laveripaikkoihin. Siis että kun minä saavun klo 21, nuo klo 20 saapuneet joutuvat tekemään tilaa minulle. Ei näin! 
    ->Mutta toki kun illalla täpötäydelle kämpälle saapuu uupunut vaeltaja, alkuillasta saapuneiden ja jo ruokailleiden ja levänneiden vaeltajien omatunto luonnollisesti ohjaa heidät tekemään tilaa uudelle tulijalle pöydän ääreltä, kamiinalta/kaasuliedeltä sekä laverilta. Nukkumaan mahtuu tarpeen tullen muuallekin kuin vain laverille ja sopu sijaa antaa. 
    ->Ja jos olisin viettänyt lepopäivää kämpällä ja illan tullen kämppä alkaisikin täyttyä, en kehtaisi jäädä makoilemaan kämppään ja laveritilaa viemään. Jatkaisin matkaa – jos en kauemmas, niin ainakin telttaan pihalle. 
    ->Ja by the way, kämpät ovat tosi harvoin niin ääriään myöten täynnä, että kaikki eivät mahtuisi sisälle nukkumaan. Minä olen nukkunut satoja öitä autiotuvissa retkilläni ja hyvin harvoin on täyttä. Ennätys on toistaiseksi, että yli vuosi ja puolensataa autiotupaa meni ilman että näin ketään muita kulkijoita autiotuvilla. Selitys on se, että en yleensä ole retkellä elo-syyskuun vaihteessa Luirojärvellä tai Karhunkierroksella enkä pääsiäisenä Hetta-Pallaksella tai Haltin reitillä. 

    Huomautus koirista
    -Metsähallitus määrää luontoon.fi-sivuillaan tupa tuvalta, mihin saa ottaa koiran sisälle ja mihin ei. Ennen kuin otat koiran sisälle autiotupaan, onpa se sitten Metsähallituksen mielestä sallittua tai ei, toivon että luet alla olevan esimerkin. Koirille allergisia on retkeilijöissäkin paljon.
    -Retkeilijäpariskunta saapuu tyhjälle kämpälle. Vieraskirjan mukaan edellisestä käynnistä on monta viikkoa, näkyy olleen metsästysporukka. Retkeilijät lämmittävät tupaa, mies huhkii puuvajassa ja lämmittää saunaa, laittavat ruokaa, puuhailevat normaaleja kämppärutiineja. Ruuan aikana mies vähän ihmettelee hengitystään, mutta ei kiinnitä asiaan enempää huomiota. Ruuan jälkeen kämpässä on jo lämmintä. Loikoiluttaa somasti ja laveri kutsuu ruokaperäisille. Pian mies kuitenkin huomaa, että hengitys muuttuu työlääksi vinkumiseksi. Hän arvaa, että kämpässä on ollut koiria ja ottaa Zyrtecin eli allergialääkkeen. Onneksi niitä on mukana, sillä vaikka mies onkin ollut nuoresta pitäen monille eläimille allerginen, oireita ei ole tullut vuosikausiin eikä lääkkeitä ole tarvinnut ottaa. Koirapaikkojen välttäminen ja ilmeisesti myös oireiden lieveneminen useimpien koirien hilsetyyppien osalta ovat auttaneet. Tämä hilse on kuitenkin tosi ärhäkkää. Hengitys on niin hankalaa, että on noustava ylös ja mentävä ulos pakkaseen odottamaan lääkkeen tehoamista. Mies istuu makuualustakääröllä puuvajan seinää vasten nojaten. Mieluumminhan sitä vaikka kävisi kuutamossa hiihtoretkellä, mutta koska hengittäminen on hyvin raskasta, voimia ei ole ylenmääräiseen liikkumiseen. Ajatukset eivät ole iloisia. Puolen tunnin päästä vinkuminen on edelleen äänekästä ja hengitys voimia syövää, joten mies nappaa toisenkin tabletin (suositeltu vuorokausiannos on yksi). Vajaan tunnin jälkeen hengitys on muuttunut normaaliksi ja mies uskaltautuu takaisin sisälle. Tällä kertaa lääkitys onneksi tehosi riittävän hyvin ja pariskunta saattoi nukkua sisällä tuvassa.
    Sivun alkuun 


    Autiotuvat on-line 537

    Tuoreimmat muutokset autiotuvilla
    Aluejako:
    Klikattava aluejakokartta
    Ehkä tämä luettelo joskus laajenee kattamaan koko Suomen.
    Jos löydän aikaa.


    Aika lailla kattava luettelo:  
    1. Koillis-Lappi (100) – nelostien itäpuoli Naruskasta Raja-Jooseppiin 
    (mm. UKK-puisto, Tuntsa, Vintilänkaira, Koitelaisenkaira) 
    2. Pohjois-Lapin itäosa (96) – nelostien itäpuoli Raja-Joosepista Nuorgamiin 
    (mm. Tsarmitunturi, Inarijärvi, Vätsäri, Kaldoaivi + Norjaa) 
    3. Pohjois-Lapin länsiosa (39) – nelostien länsipuoli Angelista Utsjoelle 
    (mm. Paistunturit, Kevo, Muotkatunturit) 
    4. Nelostien länsipuoli (30) – nelostien ja Inari–Kittilä-tien väliin jäävä alue 
    (mm. Hammastunturi, Peurakaira, Pomokaira) 
    5. Olkapää (59) – Suomi-neidon olkapään seutu Angelista Palojärvelle 
    (mm. Lemmenjoki, Puljutunturi, Pöyrisjärvi)
    6. Länsi-Lappi (46) – Kittilä–Sirkka–Raattama–Peltovuoma-tien länsipuoli Hetasta Kolariin 
    (mm. Hetta-Pallas-Ylläs-Aakenus) 
    7. Käsivarsi (49) – Suomi-neidon käsivarsi Hetasta Kilpisjärvelle 
    (mm. Käsivarsi, Tarvantovaara + Norjaa) 

    Kovin epätäydellinen toistaiseksi:
    Kartan väritön osa eli
     
    Kainuu, Koillismaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Etelä-Lappi (118+kesken) 
    (mm. Hossa, Martinselkonen, Kuusamo, Iso-Syöte, Litokaira, Korouoma, Pyhätunturi–Luosto, Kivalot, Iivaara, Martimoaapa)

    Sivun alkuun

    Muutama valikoitu linkki:
    Autiotupia ja retkikohteita.


    Hii-pat
    Pohjois-Suomen autiotuvat, Autiotuvat on-line 
    http://www.iki.fi/jel/at 
    Jouni Laaksonen, jouni piste laaksonen ät iki piste fi
    Viimeisin etusivun päivitys 16.4.2014 (ensimmäinen versio 21.5.1999: 100 tupaa)

    Laskuri
    (Web-counter)
     Koillis-LappiPohjois-Lapin itäosaPohjois-Lapin länsiosaNelostien länsipuoliOlkapääLänsi-LappiKäsivarsi