Eetuhan on rodun alkuperäiseltä käytöltään ollut maatiloilla rottakoirana. Nykyään on Eetu isännän kanssa suuntautunut suurempaan riistaan jos voisi sanoa. Isäntä on tuonut hirvimetsältä tullessaan hirven sorkan jota sitten on vedelty pitkin pihoja ja Eetu perässä nenämaassa.Leikkimielinen metsästysjälki on siis lähinnä ainoa laji jota Eetu mahdollisesti tulee harrastamaan ja sitäkin vain omaksi ilokseen.
Onpa Eetu kerran haukkunut hirveäkin. Tosin haku ei ollut mitä varsinaisilla hirvikoirilla on (isännän piti ottaa koira syliin ja näyttää missä hirvi seisoo. Koira istui sylissä ja hirvi tuijotti parinkymmenen metrin päästä. Ja haukku alkoi sitten kun hirvi päätti vaihtaa maisemaa) Ei siis kunnon seisontahaukku mutta yrityksen puutteesta ei voi valittaa.
Lintujahtien jälkeen on erittäin tärkeää tuijottaa tuulikaapin ikkunasta terassille ja vartioida isännän tuomia riistalintuja / jäniksiä. Ei tahdo millään malttaa lopettaa vartiointia. Ja voi hyvänen aika, kun linnut sitten perataan ja laitetaan riippumisen jälkeen , on se maailman tärkeintä hommaa. Aivan kuten hirvenlihojen laitto. Isännällä ja emännällä on kuulemma jotenkin orpo olo jos ei selän takaa kuulu syvä huokailu ja nieleskely kun lihoja laitetaan.
Ei siis Eetu ole mikään varsinainen metsäkoira mutta jälkilöylyt ovat sitäkin tärkeämmät.
Eläinlääkäri ihmetteli Eetun kauniita valkoisia hampaita. Ei ollut hammaskiveä.Hirvenluita kun saa kaluta mielin määrin niin ei ole tarvinnut hammaskivestä välittää. Luita on sallittu syödä sisällä, lattialla. Emännällä on tosin huono tapa syödä popcornia sängyssä, niinpä Eetukin yrittää kantaa luita sänkyyn silloin kun emäntäkin syö sängyssä. Tästä sitten ei olekaan neuvoteltu vaan joitain oikeuksia pitää ihmiselläkin olla. Luu lentää sängystä ja koira tuijottelee ja tuhisee syvästi loukkaantuneena.
| 