Lätkätestin loppuraportti

Lätkätestin maisemissa. Kuvassa oikealla Pentti Huotari.

Muut henkilöt eivät liity tapaukseen eivätkä halua nimeään julkisuuteen.

Tämän testin taustoja tuntemattomalle. Raportin alkuun ote omasta julkaisustani FB Kuhmon PK-sektorin sivulta. Julkaistu 26.7.2012

Eilen tapahtui sitten sellainen juttu, että eräs kokenut Tenon kävijä, uusiolappalainen heitti ilmoille sellaisen väitteen, että titti ottaa lätkään paremmin, kuin perhoon.... EI SAATANA. Tämä asia jäi mitä ilmeisemmin askarruttamaan mieltäni niin paljon, että yö.... päivä tai iltapäiväunillani (kuka sitä täällä tietää, mikä) näin unta, että olin jo sitomassa siiman päähän lätkää selvittääkseni asian. Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Kyse ei suinkaan ole epätoivosta kalan saannin suhteen, vaan puhtaasti tutkimuskysymys, onko kyse vain soututekniikasta, eli soudetaan perhoja väärin, eli lusikkatyylillä. Nyt minä nimittäin aion soutaa lusikkaa väärin, eli perhonsoututyylillä, kahden perhon keskellä (HAHHAAA!!! SIITÄPÄHÄN LUSIKKA SAA,MITÄ ON KERJÄNNY!). an. Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Kyse ei suinkaan ole epätoivosta kalan saannin suhteen, vaan puhtaasti tutkimuskysymys, onko kyse vain soututekniikasta, eli soudetaan perhoja väärin, eli lusikkatyylillä. Nyt minä nimittäin aion soutaa lusikkaa väärin, eli perhonsoututyylillä, kahden perhon keskellä (HAHHAAA!!! SIITÄPÄHÄN LUSIKKA SAA,MITÄ ON KERJÄNNY!). Kostan väärin soudettujen perhoparkojen puolesta. Jos sitten sattuu käymään niin, että tytkimustyön tiimellyksessä saan lusikalla lohen, tietenkin väärin väsytettynä(tai muun loheksi luokiteltavan kalan), niin tutkimustyö jatkuu kerhon kalasoppaillassa ja selvitetään porukalla, maistuuko lätkällä saatu lohi läheskään samalta, kuin perholla saatu.
Jos lähipäivinä tulee ilmoituksia, että alaTenolla veteen on muodostunut normaalia enemmän vaahtoa, niin kyse ei ole ympäristöpäästöistä, vaan siitä, että Vetsikossa lusikka saa kyytiä.
Ystävällisin terveisin nimim. LÄTKÄSSÄ

Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Kyse ei suinkaan ole epätoivosta kalan saannin suhteen, vaan pelkästään tutkimuskysymys, onko kyse vain soututekniikasta eli soudetaan perhoa väärin, eli lusikkatekniikalla. Nyt minä nimittäin aion soutaa lusikkaa väärin eli perhonsoututyylillä, kahden perhon keskellä (HAHHAA!!! SIITÄPÄHÄN LUSIKKA SAA, MITÄ ON KERJÄNNY!) Kostan väärin soudettujen perhojen puolesta.

an. Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys. Kyse ei suinkaan ole epätoivosta kalan saannin suhteen, vaan puhtaasti tutkimuskysymys, onko kyse vain soututekniikasta, eli soudetaan perhoja väärin, eli lusikkatyylillä. Nyt minä nimittäin aion soutaa lusikkaa väärin, eli perhonsoututyylillä, kahden perhon keskellä (HAHHAAA!!! SIITÄPÄHÄN LUSIKKA SAA,MITÄ ON KERJÄNNY!). Kostan väärin soudettujen perhoparkojen puolesta. Jos sitten sattuu käymään niin, että tytkimustyön tiimellyksessä saan lusikalla lohen, tietenkin väärin väsytettynä(tai muun loheksi luokiteltavan kalan), niin tutkimustyö jatkuu kerhon kalasoppaillassa ja selvitetään porukalla, maistuuko lätkällä saatu lohi läheskään samalta, kuin perholla saatu.
Jos lähipäivinä tulee ilmoituksia, että alaTenolla veteen on muodostunut normaalia enemmän vaahtoa, niin kyse ei ole ympäristöpäästöistä, vaan siitä, että Vetsikossa lusikka saa kyytiä.
Ystävällisin terveisin nimim. LÄTKÄSSÄ

Ja täten ilmoitan, että sen tulen tällä reissulla vielä tekemään. Löysin matkailuauton ovitaskusta Kuusamon vuosiuistimen 2010, Tundra, jonka aion vielä jossakin vaiheessa laittaa uimaan ja selvitellä, mistä oikein on kysymys.

Testin ensimmäinen osio alkoi 26.7.2012 klo 22.05 Lohisaaren alapäästä.

Soutu alkoi normaalisti kahden laidoille lasketun perhon osalta. Ennen kun aloin laskea lusikkaa veteen lisäsin soutuvauhtia, että painava lusikka ei jämähtäisi saman tien pohjaan sitä veteen laskettaessa. Pari- kolme riuskaa vetoa airoilla ja pari vetoa siimaa lätkälle. Näin jatkoin kunnes rauta ui n.1,5m perhojen etupuolella. Ja soutu alkoi. Vauhtia oli pidettävä tosiaan, sillä siiman päässä oleva kullanvärinen punakoukkuinen vuosiuistin painoi 20 grammaa (tarkistuspunnitus suoritettu Bifinett -merkkisellä digitaalivaa’alla).

No, tarkoitushan olikin soutaa lätkää lujaa ja näin oli tehtävä. Vavan kärki väpätti raskaasti, kuin yrittäen kertoa minulle, että OTA SE POIS!! Tuo siiman päässä roikkuva viehe on liian paksu perhoksi. Vavan kärjen vapinasta saattoi seurata hyvin milloin uistin ui. Jos vavan kärjen vapina lakkasi, niin silloin tiesi, että rauta makasi joen pohjassa. Eikä se ollut Lapin kultaa, vaikka samanväristä olikin. Jo heti alussa huomasin, että soudun kanssa ei pystynyt lorvimaan, edes käännöksissä. Nekin oli vedettävä vauhdilla ilman huilia. Pari pohjatärppiä tuli heti alkuunsa, kunnes uistimen kujeet alkoi selvitä. Syvempi osuus matkasta sujuikin ilman ongelmia, kunnes tulin matalampaan kohtaan. POHJATÄRPPI!!! Ja lujassa. Nyt tuli kiire, vapa käteen…. kiepautus toisen laitavavan alta ja kova riuhtaisu. Irtosi, sitten vimmattua kelausta siima sisään ja vene suoraan, ettei perhotkin vajoa pohjaan. Matala osuus mentiin sitten perhojen kanssa. Taas syvempi osuus ja lusikka uimaan. Sitten soutuvauhti äärimmilleen.

Äänivallit eivät ihan paukkuneet, mutta vauhti oli kova. Kun olin keskivirrassa menossa kohti Kaiteenpään monttua, alkoi aivan vimmattu jarrun narina….. ei narina sittenkään… vaan juuri ennen reissuun lähtöä ensimmäisen 12-vuotishuollon saanut, sinimusta suurlähettiläs huusi suoraa huutoa, tauoten hetkeksi, kun jossain kaukana veneen takana ilmaan loikkasi KAPAKALA….!! Pelti suussa. Onko mahdollista, että peltiä uittamalla Tenosta saa valmiiksi jalostettua kalaa. Ei sentään. Jäämerestä voimansa hankkinut Tenon uljas tumma titti siellä ponkaisi korkealle ilmaan. Hyppy oli ainakin 1,5 kertaa kalan pituuden korkuinen, mikä ihmisen mittakaavassa tarkoittaa 2,9 metrin korkuista hyppyä ja merkitsisi ilman seivästä riman yli hypättynä korkeushypyn uutta maailmanennätystä ja vielä hypättynä 800 gramman rautalätkä suussa. ( Vertailussa käytetty korkeushyppääjien keskipituus 192 cm ja keskipaino 77 kg, lähde Wikipedia). Ei onnistu ihmiseltä sellainen hyppy, vaikkakin lapin kuulun lohijoen arvokala riuhtoi hyppyjä henkensä kaupalla.

Ei ole helppoa lohella ei. Taistella elämästään kylmä, ihmisen takoma punakoukkuinen rauta suupielessään. Toista se on monilla lajitovereilla, jotka saa tanssia viimeisen valssin hellästi huulia kutittelevan perhon kanssa. Ensi järkytyksestä toivuttuani havahdun, että laitavapojen siimat on kelattava pois. Siispä tuumasta toimeen. Titin retuuttaessa vapa toisessa kädessä kelasin vapaalla kädellä tyhjät siimat sisään ja asettelin vavat veneen pohjalle. Kovin helpolla ei titti tuntunut hengestään luopuvan, mutta periksi oli lopulta annettava. Iso haavi, kuin tuonelan musta kita, ahmaisi lopulta urhean taistelijan ja viimeisenä varmistuksena lapin tiukkasyisen puun kopautus kalan silmien väliin lopetti lohen kutureviiritaistelut jo varsin nuorella iällä.

Istahdin veneen penkille ja tartuin airoihin. Nopea vilkaisu ympärille, ei ketään näkemässä. JES!!! Olo oli kuin nuorella pojankoltiaisella pahanteon jälkeen. Minä, vannoutunut perhokalastaja olin juuri nostanut peltikalan veneeseen. Sussiunaa! Muutaman rivakan soutuvedon jälkeen veneen keula karahti rantaan Kaiteenpään montun kohdalla. Kello oli 22.35. Tähän sai testin ensimmäinen osio päättyä, on sen verran raskasta soutaa vääränlaista peltiä väärin, ettei tätä kovin pitkään jaksa. Testin 1.jakso 1-0 pellille.

Muutaman päivän asiaa sulateltuani ja lievää häpeää tuntien aloin toipua järkytyksestä. Niinpä olin sitten valmis testin toiseen osioon.

Testin toisen osion alkuvalmisteluissa olin Lohisaaren alapäässä, rannassa 28.7.2012 klo 23.55.

Olin juuri tullut rantaan vaihtamaan uudet vieheet laskua varten ja samalla oli tarkoitus haukata vähän eväsleipiä. Siinä sämpylää purressani mietiskelin, että mistä soudun aloittaisin, kun vastarannalla läsähti vesi. Lohi, saatana!! Kohta toinen vähän ylempänä ja lisää läiskettä seurasi tasaisin väliajoin Norjan rannan tuntumassa pitkin suvantoa. Silloin muistin jo viime kesältä, että nythän se taas alkoi Tvuva-suvannon lohien keskiyön karkelot, joka kestää varttitunnin ja sitten taas hiljenee.

Joen pinta oli tyyni ja taivas tasaisessa pilvessä. Mikäpä oli siinä rantakivillä istuksia ja mutustella sämpylää ja seurata joen tapahtumia ilman nälän pelkoa, kun samaan aikaan Tenon lohi, joka Jäämerestä jokeen noustuaan heittäytyy täysin syömättömaksi, ilmoittelee toisille lajitovereille pyrstöä vedenpintaan läsäyttelemällä, että tämä on minun tontti, ei tartte tulla tai sitten vastakkaista sukupuolta olevalle, että täällä olis komeaa pyrstöä tarjolla.

Siinä koetin sitten samaistua lohen asemaan, että jos sitä itse olisi ensin kolme kuukautta syömättä, saman ajan siinä tappelet petipaikasta ja sitten pitäisi suunnitella suvunjatkotouhuja. Niin mitenkähän kävisi, jos joku ilkikurinen talliainen löisi eteen kasan broilerin koipia ja antaisi vaihtoehdon, että kummanpa valitset. Syötkö vae naetko? Saattaisi siinä suvun jatkaminen haihtua mielestä…… ainakin hetkeksi. Ei ole lohella helppoa tosiaan.

Siinä samassa, kun mietteissäni puraisin sormeeni, huomasin, että sämpylä oli syöty loppuun. Oli aika lähteä joelle. Päätin aloittaa soudun lohisaaren yläpäästä, sillä suvannossa oli tarjolla riittävän syvää vettä uitella painavaa rautaa.

Soutu alkoi klo 00.20.

Vieheiden sijoittelu ja soutu sama, kuin ensimmäisessä osiossa. Suvannon alkupäässä soutuvauhti oli taas pidettävä kohtalaisen kovana. Keskivavan tasainen tutina kertoi punakoukkuisen raudan uivan mukana ilman pohjakosketusta. Norjan puolella syvemmällä vedellä käännöksissä saattoi vähän hiljentää vauhtia, mutta soutua oli pidettävä yllä koko ajan. Koko suvanto menikin sitten ilman tapahtumia ja reilun tunnin soudun jälkeen Lohisaaren alapään matala alkoi tulla vastaan. Olin jo aikeissa lopettaa soudun siihen, mutta sitten kuitenkin päätin matalan kohdan ajaksi nostaa pellin veneeseen ja kokeilla vielä Kaiteenpään montun kohdan ennen testin päättämistä.

Siispä syvemmän veden tullessa pelti veteen ja ”juhlat Kapernaumissa” jatkui. Pari kertaa ehdin soutaa joen laidalta toiselle, kun olin jo menossa Kaiteenpään montun alapuolella. Kerta vielä Norjassa ja takaisin Suomeen ja sitten nukkumaan. Norjan puolelta Suomeen päin kiskoessani havahduin kelan jarrun kovaan parkaisuun. Samassa kirpaisi Tenon nuori, kirkaskylkinen alkuasukas korkealle ilmaan…… ja pelti suussa. Ei hemmetti, miten perhokalastajaa nyt koetellaan. Tärisevä vapa vain nopeasti käteen, siima kireälle ja kelaamaan toisella kädellä tyhjiä siimoja sisään. Kun tyhjät vavat olivat veneen pohjalla, saatoin taas keskittyä oleelliseen. Kireitä siimoja usein toivotellaan, paitsi ilkeimmät kaverit, jotka suoraan vittuillessaan toivottavat hyvää kalaonnea. Kumpaakohan tämä sitten olisi, ilmeisesti molempia, mutta tiukalla tuntui titti siimaa pitävän, enkä minäkään siimaa säälinyt. Lopulta kirkas kylki alkoi välähdellä yhä lähempänä venettä, joten otin haavin veneen keulasta. Samassa huomasin, että toisen vavan perho oli tarttunut haaviin. Ensin koetin haavia varovasti ravistamalla saada perhon irtoamaan, mutta ei tietenkään irronnut. Ja perho tuntui huutavan terävillä kynsillään haavista pidellessään, että ravista se kala irti siitä pellistä, et kai sinä peltikalaa tähän veneeseen ota!! Ravista se pois, kyllä sinä osaat. Osasihan se Perttikin ravistaa minusta sen titin pari päivää aiemmin, et kai sinä huonompi voi olla. Samaan aikaan, kun minä selvittelin asioita perhon kanssa, titti kierteli venettä kiskoen vapaa vettä kohti ja minä koetin pidellä samaa vapaa jalkojeni välissä molemmat kädet haavin havaksissa. Jalkoja oli pidettävä yhtä tiukasti yhdessä, kuin vannoutunut vanhapiika, tosin sillä erolla, että minä koetin pitää kepin siinä välissä ja vanhapiika pitää sen pois sieltä.

Kun sain selostettua perholle, että tämä on vain sellainen lätkänsoututesti ja kyllä me vielä tästä eteenkin päin vielä yhdessä lohta pyydetään, niin samassa perho irroitti kyntensä haavista ja minä sain luvan nostaa lusikkaan tarttuneen hopeakyljen veneeseen. Samassa, kun sain hengestään urheasti taistelevan jalokalan haaviin, niin pellin koukut olivat jo irti sen suusta. Vielä papin siunaus taistelun ja testin päätteeksi. Toinen osio pellille 1-0.

Testin päätöslauselma:

Testi oli rankka fyysisesti, mutta tuloksen valossa, näin perhokalastajana, ennen kaikkea myös henkisesti. Testin tuloksen perusteella on sanottava, että oikeissa olosuhteissa ja kaikkien lohensoutajan kannalta suotuisien tähtien vallitessa Tenosta voi olla mahdollista saada lohi myös pellillä. Muihin lohijokiin tätä ei tämän tutkimuksen perusteella tietenkään voi yleistää.

Testin suorittaja ja raportin kirjoittaja Pentti Huotari