Joonas Väisäselle SM-kultaa nuorten urmasten sarjassa!

Onnittelut!
Tulokset löytyvät Kajaanin Perhokerhon sivuilta http://www.perhokerho.kajaani.net/SM2008/index.htm
Kuvia ensimmäiseltä päivältä löytyy osoitteesta http://noviisi.1g.fi/kuvat/SM%20Perhonsidonta%202008/

Kimmo Virtanen ojentaa SM-kultamitalin Joonas Väisäsen kaulaan.

Taustalla kilpailunjohtaja Kare Lappalainen.

Toinen tarinani, mistähän se kertoisi. Ensimmäinen kun oli lähes fiasko. Ainut järkevä aihe tuntuu olevan perhokalastus, mistä vielä jokseenkin keksii tarinaa, tai sitten on se rehellinen paskan jauhaminen, johon nämä aloittavan perhokalastajan tarinat loppujen lopuksi kääntyvätkin. Tai sitten voisin vaihtaa aihetta ja yllättää lukijat ihan eri kantilta. Ihan pokkana kirjoittaisin vaikka sisu pastilleista, ne ovat asia jonka tunnen, kolmen askin päivävauhtia alkavat maistua jo suoraan sanottuna paskalta. Tai sitten jääkiekko, kuinka suomi voitti karjala turnauksen avausottelun Tšekkiä vastaan, hyvin pojilla meni, vaikkakin meni rangaistuslaukauksiin.

Tai, kerronkin tämän tarinan alkuperän, kuinka se sai alkunsa. Näistä alkuperistäkään kun ei voi kukaan tietää. No tapahtui seuraavaa, eräs aloittava vetouistelija/urheilukalastaja Kuhmosta sai minut lähtemään kanssaan Perhonsidonnan SM-kisoihin Kajaaniin, oli muuten perkuleen hauskaa. Mutta asiaan. Niinhän siinä kävi että kultaa tuli, tiukasti mutta kuitenkin. Olisikohan ollut pisteen parin ero, tai jotain. Ja se kulta teki sen, kun ei enää lohisarjassa jännittänyt, niin perkuleen huonosti meni. No ei se sen paremmin kyllä enää olisi voinut mennäkään, olihan jo yksi voitto handelissa, mitä siihen enää toista, menisi sitten vain toisten neuvomiseksi.

Seuraavana viikonloppuna oli kuhmolaisella kalastusseuralla vuotuinen lohisoppa, ja kutsu kävi. No sinne hyvissä mielin sitten kuuntelemaan äijän kääppien turinoita, taisi siinä seassa olla jotain nuorisoakin. Ja sitten aikamme joristessa, oli puheenjohtajalla puhe siinä ennen juhlaillallista, lohta perunnoitten kera, kuten kuvaan kuuluu. Ja komensi meikäläisen siihen rinnalle, tasavertaisena tietenkin. Seurasi puhe, jotain jorinaa, ja sitten hän mainitsi että joukossamme on nyt suomenmestari ja että haluamme muistaa häntä tämmöisellä kirjalla. Kirja oli Juhani Ahon Lohilastuja ja kalakaskuja, etusivu oli uniikki painos, siinä oli kuvia ja hienoa tekstiä, ainainen muisto. Olin täysin otettu. Ja kermana päällä, että siinä vieressä sitten oli toinenkin suomenmestari jotain -92 vuosimallia. Poseeraaminen ja siten päästiin syömään, eli asiaan. Illalla oli tietenkin sauna, ynnä muut toimeen kuuluvat asiat.

Meni viikko. Muistin sen kirjan, jonka olin saanut. Oli pakko korkata, ja pitää pieni lukuhetki. Luin ensimmäisen tarinan: ensimmäinen onkeni. Se oli jotain mitä en itse ikinä osaisi kirjoittaa, mutta lähelle sitä voisin joskus vuosisadan päästä yltääkin, ehkä. Tästä se sitten alkoi, piti saada kokeilla miten onnistuisin tarinassa, kun ensin olin lukenut mestarin teoksia. No lukija tietää paremmin, että kuinka se onnistui.

Joonas Väisänen

Taustalla hautuu lohisoppa. Tuore eli pakastettu tilli on keiton

perusta ja muu on kuivattu velli.