Vapautuksen ilosanomaa

”Sinä kainuulaisessa joessa elävä taimen tai harjus. Oletko valmis? Ekokalastaja tulee ja vapauttaa sinut”

Mitä! Onko siitä jo kymmenen vuotta? Kesästä jolloin taimenprofeetta Simo Yli-Lonttinen avasi Hyrynsalmen Kynäkoskille ekokalastuskohteen. Toimittaja Eeva-Kaarina Aronen kirjoitti Hesariin koskista mainion jutunkin.

Ekokoskien idea on yleisölle nykyään jo tutumpi. Kuhmon Akonkoskella on saatu kalastaa toista kesää uusilla säännöillä. Kalojen alamitat ovat korkeat, taimenella 60 ja harjuksella 45 cm. Kiintiö on vain yksi kala, mutta perhokalastajat eivät usein tapa sitäkään. Kalat säilyvät koskessa ja uivat reservinä, kuin pankkina läheisille Pajakka- ja Saarikoskille. Ja millaisia kaloja? Harjukset ovat kookkaita, yli 40-sentttisiä kopsahtelee tuon tuosta. Ja taimenissa on virtaa kuin rakettimoottorissa. Ällistyttävää, kuinka sadan metrin mittaisessa, miltei nivamaisessa koskessa on kalaa kuin ammuttuna.

Harmiksemme vettä on normaalia vähemmän. Makeimmat ottipaikat ovat miltei kuivilla. Vieraamme, muuan Seppo Helsingistä, kahlaa Akonkosken niskalle. Heitto sujuu kuin ajatus. Huomaan että tuo mies on kalastanut ikänsä. Ehken viidennellä heitolla possahtaa kala kiinni. Taimen! Samassa se karkaa. Uusia tärppejä tulee lisää. Seitsemännen karkuutuksen jälkeen rohkenen ehdottaa, että hän tarkistaisi koukun kärjen. Ja tosiaan, se on mennyt poikki.

Aivan samalla tavalla kävi myös minulle taannoin Hyryllä. Kolme isomusta karkasi peräjälkeen. Opin että metallikin väsyy, kun sitä aikansa irrotetaan kalojen leukaperistä. Aronen: ”Ja me muut muistamme tästä lähin entistä paremmin, että koukku kannattaa pitää terävänä, jottei kala pelkästään käväisisi perhossa”.

Ilta hämärtyy. Taivaalle nousee kuu. Yksinäinen saukko ilmestyy suvantoon kalalle. Jätämme sen pyytämään omaan rauhaansa ja suunnistamme polulle. Metsässä lepakko saattaa meidät autolle.

AV

Kalamies

Kuu nousee

Niskalla

Ottiperho