metsän kuiskaus lähteen pisarat utuinen niitty keijun siivet poimin maasta lähden lentoon toiseen uneen vaivun nyt herään kuplista euforian merten tunnen itseni kuinka kadotan kaiken muun paitsi järjen vaipumalla uneen toiseen maailman herättyäni vihreästä maailmasta fraktaalien mieleeni tulee vaalea punainen baletti tossut viuhka sininen pyörin ympyrää ikuisesti evolvoiden ikuisesti evolvoiden kukkien keskuudessa joitten tilaolemus tarjoaa matkan shamaanina meressä tähtenä vaellan spiraalin lailla uneen vajoan meren pohjassa makaan nyt matka ei koskaan päättynyt huomaan olevani metsän lähteen hengetär ajattoman olemuksen

lopuksi tarkemmin miettimään asiaa analysoiden loogisesti päätellen eufoorisesti evolvoiden unelmissa ajatus virtaa pohtien sekä matkustaen vehreillä niityillä sateen pisaroitten saattelemana sateenkaaren auran selässä ratsastaen kohti meriä myrskyisiä iättömän ja ajattoman rakkauden loputtomiin horisontteihin nukahtaen tähtiin ja herättyäni toiselta planeetalta tajusin sen että tämä elämä on pilkku täkissäni jota hoivaan ja kannan mukanani seikkailuissani fantasia todellisuudessa utopian muodossa illuusion aavattarena kosmisten dyynien hentojen tuulien elementtinä viisi ulotteisessa binääri kuplassa jossa olen jo vapaa sekä ajattomassa hyvän olon staasissa mittaamattomissa atmoissa unimaahan hukkuneena hehkuen tuntematonta ambienssia joka kuitenkin on tuttu kotoista turvallinen sävel sielussa sekä hengessä muodostaen ituja hius säikeitten haltia letin tietoisuuden tajuntaa vailla minkään laista armoa hyväilevältä universumilta jota kasvatan maaperääni noudattaen feedback looppaamalla itseäni synnyin hetkilläni tajuan jo kaiken sekä olen aina tuleva olemaan sekä jatkumaan kuin päivä vaihtuu yöhön kuten ikuisuus vaihtuu toiseen ja aamulla avautuu uusi maailma edessäni kun aamu tähdet täällä toisella planeetalla kukkivat edessäni ja sointuvat aisteilleni kuiskaten rakastaen minua parantajaa universumin logiikan luojaa maan valkeaa haltia noitaa nimittäin olen taas löytäny uuden paikan matkustettuani aavoja unelmia ja avaan oven kanssa matkustajilleni toiseen ulottuvuuteen joka valaisee valkeudellaan kaikkeuden kuin talvi lumi konsanaan pikku pakkasella ja tähdetkin näkyvät yhä selvemmin minulle sekä ymmärrän sen että tämä matka jatkuu ja jatkuu sekä joka askeleen minkä otan ja jokainen siipieni kahahdus sekä salamoitteni välähdys luo sekä synnyttää niin paljon uutta iloista elämää keskuuteeni että voinkin kastella jo maaperääni kuuni vedellä ja ottaa yksi sarvisen etana kalan uni muodon ja luoda abstakeja tyhjiöitä kellumaan tyyneyteeni kuvastamaan kaikkeuden uusia tuulia tältä momentilta puhtauden olemassa olon ensimmäisiltä pikku askelilta opetellessani lentämisen lisäksi levitoimaan sekä salamoitani akrobaattisesti avaten hengittämään kosmista keiju galaxia luonnostellen samaan aikana paperille tätä tekstiä jota nyt juuri luonnehdin mielellään koska onhan yö tuo pimeä euforian valta kausi ja uni olentojen päivä joka vaihtuu vihreään väriin kuplissa joiden auringot ovat näkymättömiä joita kaksi linjaa kannattelee rinnakkaisessa todellisuudessa aaltoillen sinistä muodostaen punaisen sekä jättäen keltaiselle ja negatiivisille ulottuvuuksille tilaa kasvaa itsenäisiksi kanssani vaeltamaan samoojien tantereille jossa olentoni onkin shamaani pyhä henki intiaani teippi nauha muumio ilman häivettäkään muusta kuin skrillistä ja hupaisasta saaresta nimeltään L 7