Taustaa

Miten minusta tuli briardisti

Ihastuin briardeihin jo 1980-luvun alussa, kun näin niitä ensimmäisen kerran Kajaanin Tamminäyttelyssä. ”Mystisenä nimenä” noilta ajoilta mieleeni on jäänyt nimi ”Mauno Ojari, Ruotsi”, joka vuodesta toiseen mainittiin näyttelyluetteloissa briardien kohdalla joko omistajana tai kasvattajana.

Ensimmäisen aidon ”kosketuksen” briardeihin koin vuonna 1992, kun tapasin Tanja Ruotsalaisen Lunan (FIN MVA HK2 Zodiac Wizard Lunatique). Siinä se oli – koira, jollaisen minäkin olin aina halunnut!

Tästä tapaamisesta alkoi tie, jolla olen kulkenut nyt jo toista kymmentä vuotta ja jolta en halua palata.

Vuonna 1993 sain ensimmäisen ikioman briardini Illin (Ipana Noir des Quatre Plumes Noires). Illistä ei tullut koskaan mitään näyttelykoiraa, koska sillä on alapurenta. Mutta Illin myötä löysin tieni toiseen minulle tärkeään koira-asiaan, palveluskoiraharrastukseen.

Elämäni koira, Mökö, (KANS&FIN&S MVA BH JK2 Fr. Sel. 2001 Moustique Noir des Quatre Plumes Noires) tuli minulle ”korvauspentuna” Illin purentaviasta vuonna 1996. Nimen edessä olevista saavutuksista voi jo päätellä, mitä kaikkea me yhdessä koimme: näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, palveluskoirakokeita sekä kaiken kruununa Ranskan Selectionné –arvon saaminen unohtumattomalla Ranskan reissulla Tanjan kanssa vuonna 2001.

Mökön elämä päättyi yllättäen ja aivan liian aikaisin joulukuussa 2005. Mökö oli kuitenkin se, jonka myötä opin enemmän kuin tuhat asiaa briardista. Kiitos siitä Mökö! Sinä olit Kuningasjätkä!

Uusin briardini on toukokuussa 2006 syntynyt Hunka (Blota-Hunka des Quatre Plumes Noires), joka on tullut elämääni paikkaamaan Mökön jättämää suurta aukkoa ja jatkamaan Illin ja Mökön emän Guinéen (Guiness Noire des Quatre Plumes Noires) verilinjaa sekä kasvattajamme Mme Marie-Claude De Marchin tekemää kasvatustyötä.

Haluan omistaa nämä sivut jokaiselle omalle briardilleni sekä kaikille niille briardeille, joihin olen vuosien saatossa tutustunut.

Minna Tikkanen